- Joined
- Jun 24, 2021
- Messages
- 1,645
- Solutions
- 2
- Reaction score
- 1,760
- Points
- 113
- Deals
- 666
Psilosybiinit ja unilääkkeet
Psilosybiinisienet, joista käytetään usein puhekielessä nimitystä "taikasienet" tai "shrooms", sisältävät aivoihin vaikuttavia psykoaktiivisia yhdisteitä, joista tärkein on psilosybiini. Kun psilosybiini nautitaan, elimistö muuttaa sen psilosiiniksi, aineeksi, joka on pääasiallisesti vastuussa sienien psykedeelisistä vaikutuksista.
Psilosiini sitoutuu suurella affiniteetilla serotoniinireseptoreihin (5-HT), erityisesti 5-HT2A-reseptorin alatyyppiin, joka on laajalti levinnyt kaikkialle aivoihin, myös alueille, joilla on kriittinen rooli havaitsemisessa, mielialassa ja ajatusprosesseissa. Psilosiinin aiheuttaman 5-HT2A-reseptorien aktivoitumisen uskotaan olevan ensisijainen mekanismi psilosybiinisienien psykedeelisten vaikutusten taustalla.
Yksi merkittävimmistä havainnoista on oletustilaverkoston (DMN) häiriintyminen. DMN on aivojen alueverkosto, joka on tyypillisesti aktiivisempi levon aikana ja joka osallistuu itseensä viittaaviin ajatteluprosesseihin, kuten haaveiluun, itsereflektioon ja minäkäsityksen rakentamiseen. Häiritsemällä DMN:ää psilosybiini voi johtaa egon hajoamisen ja muuntuneiden tajunnantilojen kokemuksiin.
Psilosybiini lisää myös yhteyksiä sellaisten eri aivoalueiden välillä, jotka eivät yleensä ole suoraan yhteydessä toisiinsa. Tämän lisääntyneen yhteenkytkeytyvyyden uskotaan olevan psykedeeliselle kokemukselle ominaisten epätavallisten ajatusten, tuntemusten ja näköhavaintojen (hallusinaatioiden) taustalla.
Unilääkkeet, joita kutsutaan myös rauhoittaviksi tai hypnoottisiksi lääkkeiksi, ovat lääkkeitä, joita määrätään auttamaan henkilöitä, joilla on univaikeuksia. Ne vaikuttavat aivoihin ja keskushermostoon edistääkseen rentoutumista ja saadakseen aikaan unen. Unilääkkeitä on useita eri luokkia, jotka toimivat kukin eri tavalla perustuen niiden erityiseen kemialliseen rakenteeseen ja aivojen kohdereseptoreihin.
- Bentsodiatsepiinit tehostavat hermovälittäjäaineen gamma-aminovoihapon (GABA) vaikutusta GABA-A-reseptorissa, mikä edistää rauhoittumista, vähentää ahdistuneisuutta ja helpottaa unta. Loratsepaami (Ativan), tematsepaami (Restoril) ja diatsepaami (Valium).
- Muut kuin bentsodiatsepiinihypnootit. Nämä lääkkeet moduloivat myös GABA-A-reseptoreita, mutta niiden kemiallinen rakenne on erilainen kuin bentsodiatsepiinien. Niillä on vähemmän sivuvaikutuksia ja pienempi riippuvuusriski. Zolpidemi (Ambien), Eszopikloni (Lunesta) ja Zaleplon (Sonata).
- Melatoniinireseptoriagonistit. Nämä lääkkeet jäljittelevät melatoniinin, uni-valve-sykliä säätelevän luonnollisen hormonin, vaikutusta sitoutumalla aivojen melatoniinireseptoreihin. Ramelteon (Rozerem) ja Tasimelteon (Hetlioz).
- Oreksiinireseptoriantagonistit. Oreksiini on hermovälittäjäaine, joka säätelee valveillaoloa. Oreksiinireseptoriantagonistit estävät oreksiinin toimintaa, mikä edistää unta. Suvorexantti (Belsomra) ja Lemborexantti (Dayvigo).
- Masennuslääkkeet. Jotkin masennuslääkkeet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksena unta muuttamalla aivojen välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja noradrenaliinin, tasoja. Trazodoni, doksepiini (Silenor) ja mirtatsapiini (Remeron).
- Antihistamiinit (käsikauppalääkkeet). Antihistamiinit estävät valppauteen osallistuvan kemikaalin, histamiinin, toimintaa ja edistävät siten uneliaisuutta. Difenhydramiini (Benadryl) ja doksyyliamiini (Unisom).
Psilosybiini on vuorovaikutuksessa aivojen serotoniinireseptorien kanssa samalla tavalla kuin jotkut unilääkkeet ja muut lääkkeet, kuten masennuslääkkeet, saattavat olla. Tämä vuorovaikutus voi muuttaa mielialaa, havaintokykyä ja erilaisia fysiologisia toimintoja, mikä saattaa vaikuttaa unirytmiin. Esimerkiksi serotoniinireseptoreihin kohdistuvat masennuslääkkeet voivat joko vähentää psilosybiinin psykedeelisiä vaikutuksia tai muuttaa sen vaikutusta mielialaan ja havaintokykyyn.
Unilääkkeet toimivat yleensä aiheuttamalla sedaatiota tai tehostamalla luonnollisia prosesseja, jotka helpottavat unta. Esimerkiksi bentsodiatsepiinit lisäävät GABA:n tehokkuutta, mikä saattaa torjua joitakin psilosybiinin stimuloivia vaikutuksia. Ne voivat kuitenkin myös mahdollisesti pahentaa psilosybiinin aiheuttamaa sekavuutta tai sekavuutta. Muut kuin bentsodiatsepiini-unilääkkeet, kuten zolpidemi (Ambien), vaikuttavat samankaltaisiin reitteihin, ja niiden vaikutukset voivat olla ristiriitaisia.
Psilosybiinillä itsellään voi olla vaihtelevia vaikutuksia uneen, jotka vaihtelevat levollisen unen tuottamisesta joillakin henkilöillä unettomuuden aiheuttamiseen ja normaalien unirytmien häiritsemiseen toisilla. Se voi lisätä serotoniinitasoja aivoissa, mikä saattaa johtaa muutoksiin unirytmissä. Jotkut yksilöt saattavat kokea levollista, syvää unta, kun taas toiset voivat kärsiä unettomuudesta ja unen häiriintymisestä. Vaikutukset voivat riippua myös otetusta psilosybiiniannoksesta, ympäristöstä, jossa sitä otetaan, ja yksilön aiemmasta kokemuksesta aineesta.
Psilosybiini ja unilääkkeet voivat vaikuttaa toistensa aineenvaihduntaan maksassa, mikä muuttaa niiden vaikutusten kestoa ja voimakkuutta. Tämä voisi mahdollisesti johtaa pitkittyneeseen sedaatioon tai voimistuneisiin psykedeelisiin kokemuksiin.
Mahdolliset voitot:
- Parantunut unen laatu: Jos psilosybiinin jälkivaikutukset, kuten lisääntynyt kiihtymys tai muuttuneet unirytmit, vaikuttavat psilosybiiniin, tietyt unilääkkeet saattavat helpottaa levollisen unen saamista.
- Ahdistuksen väheneminen: Tapauksissa, joissa psilosybiini aiheuttaa ahdistusta tai ahdistusta, tiettyjen unilääkkeiden anksiolyyttiset vaikutukset saattavat tarjota helpotusta, vaikka tämä riippuu suuresti yksilön reaktiosta molempiin aineisiin.
- Lisääntynyt sedaatio: Psilosybiinin yhdistäminen rauhoittaviin-hypnoosilääkkeisiin voi johtaa liialliseen sedaatioon, joka heikentää kognitiivisia ja motorisia toimintoja enemmän kuin kumpikaan aine yksinään.
- Psykologinen ahdinko: Joillakin psilosybiinistä johtuvien muuttuneiden tajunnantilojen ja unilääkkeiden sekavien vaikutusten yhdistelmä voi lisätä sekavuutta tai johtaa negatiivisiin psykologisiin reaktioihin.
- Serotoniinioireyhtymä: Vaikka se on harvinaista, on olemassa teoreettinen serotoniinioireyhtymän riski, kun psilosybiiniä yhdistetään muiden serotoniinitasoihin vaikuttavien aineiden kanssa, erityisesti jos nämä aineet sisältävät tietyntyyppisiä unilääkkeitä tai lisäravinteita, jotka lisäävät serotoniinia.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen suosittelemme, että tätä yhdistelmää käsitellään erittäin varovaisesti.
Last edited by a moderator: