- Joined
- Jun 24, 2021
- Messages
- 1,645
- Solutions
- 2
- Reaction score
- 1,757
- Points
- 113
- Deals
- 666
Fenosyklidiini (PCP) ja DMT
Fenisyklidiini (PCP), joka tunnetaan myös nimellä "enkelipöly", on dissosiatiivinen anesteetti, joka vaikuttaa aivoihin ja kehoon muuttamalla välittäjäainejärjestelmiä, erityisesti glutamaattijärjestelmää. Se toimii ensisijaisesti NMDA-reseptorin (N-metyyli-D-aspartaatti), joka on glutamaattireseptorin alatyyppi, ei-kompetitiivisena antagonistina. Glutamaatti on aivojen tärkein kiihdyttävä välittäjäaine, jolla on ratkaiseva rooli esimerkiksi muistin, kognition ja havaitsemisen kaltaisissa prosesseissa.
Kun PCP sitoutuu NMDA-reseptoriin, se estää kalsiumionien pääsyn neuroneihin, mikä häiritsee synaptista siirtoa. Tämä vaikutus on vastuussa huumeen dissosiatiivisista vaikutuksista, jolloin käyttäjät voivat kokea irtautumista todellisuudesta, kehon ulkopuolisia tuntemuksia tai epätodellisuuden tunteita. NMDA-reseptorien estäminen heikentää myös aistien käsittelyä, mikä johtaa PCP:n käytölle tyypillisiin hallusinogeenisiin ja havaintovääristymiin. Aistien katkeaminen voi vaikuttaa näköön, ääneen ja ajantajuun.
Glutamaattijärjestelmään kohdistuvien vaikutusten lisäksi PCP vaikuttaa myös muihin välittäjäainejärjestelmiin, kuten dopamiiniin ja serotoniiniin. Se lisää dopamiinin vapautumista tietyillä aivoalueilla, kuten nucleus accumbensissa, mikä liittyy huumeen palkitseviin ja vahvistaviin ominaisuuksiin. Kohonnut dopamiinitoiminta voi edistää euforian tunnetta, mutta se voi myös johtaa psykoottisiin oireisiin, kuten harhaluuloihin ja vainoharhaisuuteen. PCP:n aiheuttama serotoniinimodulaatio voi lisäksi muuttaa mielialaa, havaintokykyä ja kognitiivisia toimintoja.
Dimetyylitryptamiini (DMT) on voimakas psykedeelinen yhdiste, jota esiintyy luonnostaan useissa kasveissa ja eläimissä, myös ihmisissä, joissa sitä esiintyy pieniä määriä. Se on rakenteellisesti samankaltainen kuin hermovälittäjäaine serotoniini ja muut tryptamiinit, kuten psilosybiini. DMT:n ensisijainen vaikutus perustuu sen vuorovaikutukseen aivojen serotoniinireseptorien, erityisesti 5-HT2A-reseptorin, kanssa. Tämä reseptori on vahvasti mukana mielialan, havaitsemisen ja kognition säätelyssä.
Kun DMT:tä nautitaan, hengitetään tai ruiskutetaan, se läpäisee nopeasti veri-aivoesteen pienen, lipofiilisen rakenteensa ansiosta. Aivoihin päästyään DMT toimii voimakkaana agonistina 5-HT2A-reseptoreissa, pääasiassa aivokuorella. Näiden reseptorien aktivoitumisen uskotaan johtavan DMT-kokemukselle tyypillisiin syvällisiin muutoksiin havaintokyvyssä, mielialassa ja kognitiossa. Näihin vaikutuksiin kuuluvat eläväiset näkö- ja kuuloharhat, muuttunut ajantaju, egon hajoaminen ja kokemukset "läpimurrosta" vaihtoehtoisiin todellisuuksiin tai olentojen kohtaamisesta.
5-HT2A:n lisäksi DMT vaikuttaa myös muihin serotoniinireseptorien alatyyppeihin, kuten 5-HT1A:han ja 5-HT2C:hen. Näiden reseptorien monimutkainen vuorovaikutus vaikuttaa osaltaan sen ainutlaatuiseen psykedeeliseen profiiliin. 5-HT1A-reseptorien aktivoituminen liittyy mielialan säätelyyn ja rauhoittaviin vaikutuksiin, kun taas 5-HT2C-reseptorit vaikuttavat ahdistukseen, ruokahaluun ja mielialaan. Näiden serotoniinireittien samanaikainen modulaatio luo DMT:n käyttäjien raportoimat voimakkaat ja usein mystiset kokemukset.
Serotoniinireseptorien lisäksi DMT on vuorovaikutuksessa myös sigma-1-reseptorien kanssa, joka on vähemmän tunnettu reseptorityyppi, joka osallistuu solujen stressivasteisiin ja hermosuojaukseen. Sigma-1-reseptoreiden tarkkaa roolia DMT-kokemuksessa ei täysin tunneta, mutta niiden aktivoituminen saattaa vaikuttaa joihinkin muuttuneisiin tajunnantiloihin ja kognitiivisiin vaikutuksiin. Tutkimuksissa on esitetty, että DMT saattaa lisätä neuroplastisuutta mahdollisesti näihin reseptoreihin kohdistuvien vaikutustensa kautta, mikä voisi selittää joitakin DMT-kokemusten pysyviä psykologisia ja emotionaalisia vaikutuksia, erityisesti käyttäjien raportoimia positiivisia jälkivaikutuksia.
PCP:n ja DMT:n yhdistelmä aiheuttaa ainutlaatuisia haasteita ja vaaroja niiden erilaisten farmakologisten vaikutusten vuoksi. Yhdistettynä näiden kahden huumausaineen vuorovaikutus voi voimistaa sekä dissosiatiivisia että hallusinogeenisia vaikutuksia, mikä johtaa voimakkaisiin ja arvaamattomiin kokemuksiin.
PCP:n vaikutukset NMDA-reseptoreihin voivat aiheuttaa irrallisen, anestesian kaltaisen tilan, joka voi häiritä DMT:lle tyypillistä eloisaa ja avartavaa kokemusta. Tämä voi johtaa siihen, että käyttäjä ei pysty erottamaan todellisuutta hallusinaatiosta, mikä lisää vaarallisen käyttäytymisen, onnettomuuksien tai psykoosien riskiä. Lisäksi PCP:n dopamiinivaikutus voi lisätä vainoharhaisia tai psykoottisia tiloja, kun taas DMT:n serotonergiset vaikutukset voivat johtaa voimakkaisiin tunne-elämän vaihteluihin, mikä voi johtaa erittäin epävakaaseen mielentilaan.
Tämä yhdistelmä on vaarallinen myös siksi, että se voi aiheuttaa vakavia fysiologisia vaikutuksia. Molemmat huumeet voivat heikentää arviointikykyä ja motorista koordinaatiota, mikä lisää loukkaantumisriskiä. Lisäksi jommankumman lääkkeen suuret annokset voivat johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten kouristuksiin, hypertermiaan, kardiovaskulaariseen stressiin tai jopa hengitysvajaukseen. PCP:n ja DMT:n erityisistä yhteisvaikutuksista ei ole olemassa tieteellistä tutkimusta, mutta molemmat aineet on yhdistetty haitallisiin seurauksiin, kun niitä käytetään erikseen, ja niiden yhdistäminen todennäköisesti vahvistaa näitä riskejä.
Koska DMT:n voimakkaat, nopeat vaikutukset ja PCP:n pitkäkestoinen, dissosiatiivinen luonne vaikuttavat eri tavoin välittäjäainejärjestelmiin, niiden yhdistäminen voi johtaa kaoottiseen ja mahdollisesti traumaattiseen kokemukseen, johon liittyy suurella todennäköisyydellä pitkäaikaisia psykologisia seurauksia, kuten psykoosia tai dissosiatiivisia häiriöitä.
Kaiken kaikkiaan suosittelemme tämän yhdistelmän välttämistä.
Last edited by a moderator: