- Joined
- Jun 24, 2021
- Messages
- 1,654
- Solutions
- 2
- Reaction score
- 1,770
- Points
- 113
- Deals
- 666
LSD ja injektoitavat opiaatit
LSD (lysergihappodietyyliamidi) vaikuttaa vuorovaikutuksessa aivojen välittäjäainejärjestelmien, pääasiassa serotoniinijärjestelmän, kanssa. Serotoniini eli 5-hydroksitryptamiini (5-HT) osallistuu mielialan, havaitsemisen ja kognition säätelyyn. LSD:n vaikutus kohdistuu erityisesti 5-HT2A-reseptoriin, serotoniinireseptorien alatyyppiin, jota esiintyy runsaasti aivokuorella ja muilla aistihavaintoihin ja korkeamman asteen ajatteluun osallistuvilla aivoalueilla.
Kun LSD pääsee aivoihin, se sitoutuu 5-HT2A-reseptoreihin ja aktivoi ne. Tämä aktivaatio ei yksinkertaisesti jäljittele serotoniinin tavanomaisia vaikutuksia, vaan se häiritsee tavanomaisia signaalireittejä monimutkaisella tavalla. Tuloksena on merkittävä muutos havaintokyvyssä, ajattelussa ja tunteissa. Tämä häiriö voidaan ymmärtää useilla keskeisillä tavoilla:
1. Aistien käsittely ja havaitseminen: 5-HT2A-reseptorit ovat vahvasti mukana aistitiedon käsittelyssä, erityisesti alueilla kuten näköaivokuorella ja kuulokeskuksissa. Kun LSD sitoutuu näihin reseptoreihin, se muuttaa sitä, miten aistitietoa tulkitaan. Tämä johtaa eläviin visuaalisiin vääristymiin tai hallusinaatioihin, muuttuneisiin kuulokokemuksiin sekä tilan ja ajan hahmottamisen muuttumiseen.
2. Lisääntynyt aivokuoren eksitaatio: LSD stimuloi glutamaatin vapautumista, joka on aivojen ensisijainen kiihdyttävä välittäjäaine. Tämä johtaa aivokuoren aktiivisuuden lisääntymiseen erityisesti visuaaliseen ja aistien käsittelyyn liittyvillä alueilla. Aivoista tulee hyperaktiiviset sen suhteen, miten ne käsittelevät ärsykkeitä. Tämä on yksi syy käyttäjien usein raportoimaan kohonneeseen tietoisuuteen tai yksityiskohtien suurentumiseen.
3. Muuttunut liitettävyys aivojen alueiden välillä: LSD edistää lisääntynyttä viestintää sellaisten aivoalueiden välillä, jotka eivät yleensä ole yhtä suorassa vuorovaikutuksessa keskenään. Funktionaalista magneettikuvausta (fMRI) käyttävissä tutkimuksissa on osoitettu, että LSD-kokemuksen aikana aivoverkot, jotka ovat tavallisesti erillään, alkavat olla vapaammin vuorovaikutuksessa keskenään. Esimerkiksi näköaivokuori saattaa kommunikoida enemmän oletustilaverkoston (DMN) kanssa, joka osallistuu itseensä viittaavaan ajatteluun ja egoon. Tämä saattaa selittää, miksi käyttäjät kokevat usein egon hajoamisen tunnetta, jolloin itsensä ja ulkomaailman väliset rajat näyttävät hämärtyvän, mikä johtaa ykseyden tai yhtenäisyyden tunteeseen ympäristön kanssa.
4. Vaikutukset oletustilaverkostoon (DMN): DMN on joukko aivoalueita, jotka ovat aktiivisia silloin, kun emme ole keskittyneet ulkomaailmaan, kuten haaveilun, itsetutkiskelun ja itsetutkiskelun aikana. LSD häiritsee DMN:n normaalia toimintaa, minkä uskotaan edistävän egon hajoamisen tai minuuden menettämisen kokemusta. Käyttäjät raportoivat usein tuntevansa itsensä ylittämiseksi ja kokevansa yhteenkuuluvuutta kaiken ympärillään olevan kanssa.
5. Dopamiinin ja noradrenaliinin aktiivisuus: Vaikka LSD:n ensisijaiset vaikutukset välittyvät serotoniinin kautta, se on vuorovaikutuksessa myös dopamiini- ja noradrenaliinireseptorien kanssa. Dopamiini osallistuu aivojen palkitsemis- ja mielihyväratoihin, ja noradrenaliini vaikuttaa kiihtyvyyteen ja valppauteen. Nämä vuorovaikutukset saattavat selittää osan LSD:n stimuloivista ja euforisoivista vaikutuksista sekä tunnetason voimistumisen ja energiatason nousun tripin aikana.
Injektoitavat opiaatit, kuten heroiini, morfiini ja fentanyyli, toimivat vuorovaikutuksessa aivojen opioidireseptorien kanssa, jotka ovat osa kehon luonnollista kipu- ja palkitsemisjärjestelmää. Nämä reseptorit sijaitsevat kaikkialla keskushermostossa, ja ne aktivoituvat normaalisti endorfiinien, elimistön luonnollisten kipua lievittävien kemikaalien, vaikutuksesta. Kun opiaatteja ruiskutetaan, ne tulvivat aivoihin ja kehoon voimakkaita synteettisiä tai luonnollisia yhdisteitä, jotka sitoutuvat näihin opioidireseptoreihin ja aiheuttavat erilaisia fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia.
Kun opiaatti pääsee aivoihin, se läpäisee veri-aivoesteen ja sitoutuu ensisijaisesti mu-opioidireseptoreihin. Nämä reseptorit ovat keskittyneet aivojen alueille, jotka säätelevät kipua, palkitsemista ja tunnereaktioita, kuten aivorunkoon, limbiseen järjestelmään ja selkäytimeen. Sitoutumalla näihin reseptoreihin opiaatit estävät kipusignaalien välittämistä, mikä johtaa analgeettiseen (kipua lievittävään) vaikutukseen. Tämän vuoksi injektoitavia opiaatteja käytetään lääketieteellisesti voimakkaan kivun lievittämiseen, kuten morfiinia, jota annetaan usein sairaaloissa leikkauksen tai vamman jälkeiseen akuuttiin kipuun.
Kivunlievityksen lisäksi opiaatit myös vapauttavat suuria määriä dopamiinia aivojen palkitsemispiirissä, erityisesti accumbensin ytimessä. Dopamiini on mielihyvään ja palkitsemiseen liittyvä välittäjäaine, ja tämä dopamiinin nousu luo voimakkaan euforian ja hyvinvoinnin tunteen.
Jokaisella opiaatilla on hieman erilainen profiili. Esimerkiksi heroiini muuttuu nopeasti morfiiniksi, kun se pääsee aivoihin, mutta koska se läpäisee veri-aivoesteen nopeammin, vaikutukset tuntuvat voimakkaampina ja välittömämpinä kuin muilla opiaateilla. Fentanyyli taas on paljon voimakkaampi kuin heroiini tai morfiini - noin 50-100 kertaa vahvempi kuin morfiini. Pienikin määrä fentanyyliä voi aiheuttaa syvää kivunlievitystä ja euforiaa, mutta siihen liittyy myös paljon suurempi yliannostuksen riski, koska se estää aivojen kykyä säädellä hengitystä.
LSD:n ja pistettävien opiaattien yhdistäminen aiheuttaa monenlaisia monimutkaisia ja mahdollisesti vaarallisia vaikutuksia.
Yksi merkittävä riski on hengityslama. Opiaatit tukahduttavat hengitystä vaikuttamalla aivorunkoon, ja suuret annokset tai voimakkaat opioidit, kuten fentanyyli, voivat johtaa kuolemaan johtavaan hengityslamaan. Vaikka LSD ei vaikuta suoraan hengitykseen, se voi vääristää havaintokykyä ja arvostelukykyä, mikä saattaa peittää alleen lähestyvän yliannostuksen varoitusmerkit. Molempien aineiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö ei välttämättä tunnista opiaattien aiheuttamaa vaarallista sedaatiota tai reagoi siihen, mikä tekee yliannostuksesta paljon todennäköisemmän.
Lisäksi koska LSD voi aiheuttaa hyperaktiivisuutta tai levottomuutta, tämä saattaa paradoksaalisesti peittää opiaattien rauhoittavat vaikutukset tilapäisesti, mikä antaa vääränlaisen turvallisuuden tunteen ennen äkillistä yliannostuksen aiheuttamaa romahdusta.
Psykologisesti LSD:n hallusinogeeniset ominaisuudet voivat vaikuttaa syvällisesti mielialaan ja ajatusmalleihin. Kun LSD yhdistetään opiaatteihin, opiaatin aiheuttama voimakas euforia saattaa johtaa kohonneisiin emotionaalisiin tai jopa henkisiin kokemuksiin. Vaarana on kuitenkin myös tunne-elämän säätelyhäiriö, jossa LSD:n dissosiatiiviset tai hallusinatoriset vaikutukset yhdistyvät opiaattien aiheuttamaan turtuneisuuteen ja aiheuttavat äärimmäisiä tunne-elämän heilahteluja tai sekavuutta. Käyttäjät voivat tuntea olevansa irti todellisuudesta ja kokea pelottavia harhoja, jotka pahentavat ahdistusta ja paniikkia.
Lisäksi näiden huumeiden moninkertainen käyttö on yhteydessä suurempaan riskiin sairastua pitkäaikaisiin mielenterveysongelmiin. Kroonisille käyttäjille voi kehittyä hallusinogeenien aiheuttama havaintohäiriö (HPPD) tai pysyvä psykoosi, jota opiaattien käyttöön liittyvät psykologiset vieroitusoireet voivat pahentaa.
LSD:n yhdistäminen injektoitaviin opiaatteihin vahvistaa näin ollen molempien huumeiden vaaroja, jolloin syntyy hallusinogeenisen ylistimulaation ja opioidien aiheuttaman sedaation arvaamaton sekoitus, joka lisää dramaattisesti yliannostuksen, mielenterveyskriisien ja aivotoiminnan pitkäaikaisten vaurioiden riskiä.
Emme ole saaneet vahvistettuja tietoja tähän yhdistelmään liittyvistä akuuteista ja kuolemaan johtavista tiloista. Samaan aikaan ei ole merkkejä arvokkaista positiivisista virkistysvaikutuksista, jotka voisivat peittää tämän yhdistelmän riskit.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen suosittelemme, että tätä yhdistelmää käsitellään erittäin varovaisesti.
Last edited by a moderator: